Hiljaista

Ei olla Kiiran kanssa tehty oikein mitään mainitsemisen arvoista. Ollaan nautittu metsälenkeistä ja uimisesta vain.

Harjoitus jälkiä ollaan joka viikko vedetty yhdet metsään ja niiden pituudet on vaihdellut 300m-700m antaen vanhentua 12h-24h. Jäljet on mennyt ihan OK mutta Kiira turvaa aivan liikaa minuun tuntuen aistivan sen että epäröin miten ohjaan sitä. Edellisellä viikolla Kiira meni n.500metrin jäljen Janitan kanssa ja oli aivan eri koira jäljellä eikä turvannut enään niin paljon ohjaajaan. 

Oman epävarmuuden vuoksi sitten peruin meidän jälkikokeen jonka oli tarkoitus olla 17-18.8. En usko että kokeesta olisi tullut oikein mitään jos en saa omaa epäröintiä kuriin. Onneksi mejä-kokeiden suhteen ei ole niin vuoden parin päälle miten niitä tuloksia tulee, ensi vuonna sitten metsästetään JÄLLEEN sitä ykköstä.

Osittain olen nyt tyytyväinen kokeen peruuntumiseen sillä pääsen mukaan karhukoiran luovutukseen. Ihanaa kun pääsee jälleen läheltä seuraamaan pennun kasvua vaikka siittä ei oma tule. Jos tuo pieni mustavalkoinen poika hieman hillitsisi omaa pentukuumetta vaikka se ei millään korvaa sitä pientä punaturkkia jonka jo tahdon itselle! Onhan tässä jo reilusti yli vuosi haaveiltu toisesta tollosta mutta viellä saa haaveilla kun ei sitä omaa ole vain sattunut kohdalle :( Turhauttaa jo.