Kiira kun talvella innostui ensimmäisiä kertoja kunnolla kantamaan varista niin pieni toivon kipinä heräsi jossain sisällä. Talvella muuttaessamme Kuivaniemeen siittä aukesi uusi mahdollisuus treenata niin taippareihin kuin vesipelastukseen kahden eri yhdistyksen kursseilla. Nyt ilmottautumiset on sisällä Oulun seudun noutajakoira yhdistyksen kurssille ja juuri lähti sähköpostia Länsi-pohjan noutajakoira yhdistyksen taipumuskoe kurssille! Odotan innolla että päästään kunnolla treenaamaan kun täällä korvessa ei mitään treeniporukoita ole..
Jos miettii meidän tilannetta taipumuskokeita ajatellen niin matka on sinne kokeeseen pitkä ja kivinen.
1. Vesityö
Vesi on ollut aina Kiiran vahvuus mutta kesällä mentiin takapakkia tässä. Se on yleensä tuonut vedestä kaiken mutta nyt ollaan siinä pisteessä että kuumuu ihan liikaa ja lokin sijasta käteen tulee ihan lumpeen lehdetkin jos niitä on tiellä. Homma menee nopeaan siihen jos ensimmäisellä kerralla ei tule lokkia niin se jää rannalle räkyttämään... Tässä on näitä huono että hyviäkin hetkiä lokin parissa. Talvella se tuli ongelmitta käteen asti pihalla treenatessa joten saa nähdä miten kesällä...
2. Hakutyö maalla
Tätä vaihetta ollaan päästy treenaamaan tänä talvena ensimmäistä kertaa. Kiira osaa hakea itsenäisesti ja ei ole varis jäänyt kertaakaan metsään. Ainoa ongelma on se että tähänkin hommaan pitää saada innostettua Kiiraa ennen kuin se vaivautuu niin paljoa että nostaisi variksen. Dameja tulee metsästä vaivatta 4 käteen/jalkoihin. Variksessa ollaan päästy kahteen plus yhteen lokkiin koska enempää riistaa ei ole ollut talvella pakkasessa. Esteet ja se että ei näe mihin varis heitetään ei ole ollut ongelma vaan ne tuntuu vain lisäävän intoa.
3. Jälki
Vuosi sitten Kiira ei edes tykännyt jäniksestä mutta nyt niistä on tullut liiankin hyvä juttu. Ne kyllä haetaan vaikka metsästä itse mutta nykyään niillä pitää alkaa mässäilemään ja omimaan koska ne on niin hyviä! Kursseilla toivon että saisin tähän ongelmaan ratkaisuja. Omat jänikset on 'verisiä' joten seuraavat treenikanit pitää koettaa putsata puhtauksi että ei jää lipsuttamaan ja syömään niitä....
Jos miettii että lähtäänkö joskus koettamaan sitä maagista NOU1 tulosta niin en tiedä. Ollaan niin mahdottoman hyvin menty eteenpäin lyhyessa ajassa mutta siittä perus variksen kantamisesta on todella pitkä matka taipumuskokeisiin. Saahan sitä haaveilla ja niistä haaveista saa itelle pientä kipinää treeneihin. Eihän sitä tiedä koskaan!
Heippa! Raahesta seurailen teidän Kiiraa täällä blogin välityksellä :) Meillä on just aloitettu taipparikurssi yksityisen pitämänä ja oli hienoa päästä vähän kokeilemaan mitä se koira siellä tekee, metsällä kun on käynyt mieheni kans (joka on siis ohjaajana) jo viime vuonna mutta oli vielä sillon niin penikka (nyt 1,5v) ettei oikein osannut tarmoansa ehkä oikein suunnata :D Nyt kuitenkin näyttää pikkusen kierrokset tasoittuneen ja innolla olemme kaikki mukana tässä projektissa, jos sitä vaikka kokeilis tuota NOU1:ta tavoitella jossain vaiheessa! Semmonen tuli mieleen kun puhuit tuosta jäniksestä, että meille kouluttaja sanoi että ei saa olla jänis/rusakko vaan pitää olla kani. Siitä syystä että siellä koetilanteessa se on kani ja jos ei ole sitä tullut koskaan kannettua vaan ainoastaan jänistä, ei välttämättä sitä edes nosta suuhun. En siis tiedä, puhuitko koko ajan kanista vain eri termillä mutta aattelin huikata, ettei mene reenit hukkaan :) Me ollaan ihan ensikertalaisia noutajan koulutuksessa, ja siten on ollut mukava lukea kuulumisia täällä netissä ja varsinkin kun asustellaan samalla suunnalla!
VastaaPoista